keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Pettymyksiä

Joskus artistin on siirrettävä sovittua aikaa ja tilanteet on niissä kohti aika inhottavia molemmin puolin, eritoten kun ajanvarauskirja on täynnä vaikka ja kuinka pitkälle. Ne menee jotenki näin ne tilanteet:

"moi, Leena täällä terve, kuule, mun pitää valitettavasti siirtää sun aikaa" ja boom. Kauan odotettu tatuointiaika on siirretty joko seuraavaan sessioon tai vieläkin kauemmaksi. Hirveä pettymys. Vituttaa. "no pitihän tää arvata,et ei tää putkeen mee" tai jotain vastaavaa. Yleensä asiakkaat voi jakaa muutamaan tyyppiin ja pääsääntöisesti saamani palaute kyseisissä asioissa on joko

A) "no voi hitsi, menee aikataulut uusiks, joo ei se mitään, tehdään niin.moikka

TAI

B) "AHA, no...mitäs nyt sitten...kiva. Arvaa olinko odottanut?! Miten ajattelit korvata tän?

ensimmäiselle ryhmälle iso kiitos ymmärtämisestä ja toiselle ryhmälle voisin esittää jatkokysymyksen, että arvaa miltä musta tuntuu kun ois kiva mennä töihin tekemään sitä mitä eniten rakastaa ja sen lisäksi etten voi tehdä sitä, en myöskään saa penniäkään rahaa siltä päivältä, eli päivän palkka jää saamatta? tai useamman päivän ja lisäksi tiedän tuottavani muille ihmisille pettymyksen. No ei kovin kivalta. Ja kuinka paljon sinä korvaat työnantajallesi esim sairaslomapäivistäsi?

Mikäli mieleesi hiipi tässä vaiheessa ajatus,että se on eri asia koska minä olen yritys,niin ei. Minä olen ihminen. Ihan samanlainen kuin sinäkin. Teen tatuointeja, myyn palveluna sitä ja sen mukaan minua verotetaan. Minulla ei ole työnantajaa joka korvaisi minulle jotakin jos olen kipeä, mutta silti minä en ole yritys, minä olen ihminen.

Mulla on kova työmoraali ja asiakkaiden lukumäärään nähden perumisia/ siirtoja on todella vähän, mutta joskus minäkin sairastun tai tapahtuu jotain sellaista etten koe pystyväni keskittymään sata prosenttisesti työhöni. Sairastun, lemmikki kuolee, läheiselle ihmiselle sattuu jotain...Sillon on parempi jäädä kotiin. Saattaa kuulostaa taiteilijamaiselta vouhotukselta, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä totean, että mielestäni suurinta ammattimaisuutta ja etiikkaa edustaa se, että tuntee omat rajansa ja keskittyy yhteen asiakkaaseen ja asiaan kerrallaan.

 Kuulen usein asiakkaan suusta, että heitä ennen tatuoinut tyyppi oli kamalan kiireinen ja hosuvan oloinen ja lisäksi tympeä joten he siirtyivät muualle. Itse tunnen pääsääntöisesti hirveen mukavia tatuoijia, mutta siinä kohtaa klassinen "ehkä sillä oli huono päivä" ei oikeen enää riitä. Tatuoijasetä tai täti saattaa myös olla hiljaa, koska sen kissa on kuollut ja sitä itkettää, mutta työthän on tehtävä eikös juu? Tatuointitilanteen fiiliksen luo aika pitkälle tatuoija ja kaikilla muillakin on paska päivä jos tatuoijallakin on. En itse haluaisi, että minun tatuoijani olisi kipeänä töissä ja räkisi minun päälleni joten en tee sitä muillekkaan.

Kyseessä saattaa olla myös ns. writers block, eli ei vaan lähde. Tyhjä paperi tuijottaa naamaan ja jostain syystä täysin selkeä idea ei vaan tule kynästä ulos. Pitäisikö sitten vain tehdä jotain melkein yhtä hyvää kuin mihin itse tietää että pystyy? ei, vaan siirtää aikaa. Jokainen tatuoija on tasan yhtä hyvä kuin viimeinen hänen tekemänsä tatuointi, mutta urheilukilpailu se ei ole. Jos tietää, että päivän taso ei ole maksimikapasiteetin tasolla, niin miksi tehdä sitä? Mulle on käynyt muutaman kerran noin ja se tuntuu hirveältä. Varmaan samalta jos olisi juoksija ja jalat olisi puutuneet jo aamukahvipöydässä ja tietää, että on pakko kilpailla. Sinällään se on lähes tragikoomista, että koet suojelevasi asiakasta semihyvältä tatuoinnilta siirtämällä hänen aikaansa jotta olisit parhaimmillasi jättäessäsi pysyvää jälkeäsi hänen iholleen ja sitten saat siinä samalla vihat niskaasi ja joudut hyvittelemään asiaa vielä ensikerrallakin.


En oikeen itsekkään tiedä mistä tämä postauksen idea tuli mieleeni, mutta olen miettinyt useasti,että pitäisikö sitten vaan surauttaa jotakin kun kerran väkisin halutaan just NYT, mutta onneksi sitä aina sitten hetken pohdittuaan tajuaa, että itselleen siinä vaan valehtelee joten ei käy. Lähinnä yritän vain sanoa, että jos artistisi peruu aikasi on siihen yleensä HYVÄ syy. Oli se syy mikä tahansa-se tarkoittaa, että kyseinen henkilö tekisi tatuoinnin paremmin joku muu päivä ja sitä on syytä kunnioittaa (mikäli haluaa parasta mitä kyseinen henkilö pystyy tekemään)  eri asia on sitten ne jotka peruvat aikasi koska ovat olleet esim humalassa ja ovat niin darrassa etteivät pysty työskentelemään. Silloin on syytä miettiä kannattaako tälläisten henkilöiden kanssa olla yleensäkkään missään tekemisissä, mutta mikäli puhutaan "normaaleista" ammattikuntamme edustajista näkisin asian jotenkin näin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.