tiistai 16. huhtikuuta 2013

Lemmikkitatsaa!


NRJ ja Hurtta pyysivät minua mukaan tekemään lemmikkitatuoinnin heidän "ikuisesti iholla" kilpailun voittajalle. Aika jännää!

Linkki skabaan  KLIK-KLIK-KLIK

 Minähän olen eniten lemmikkifiilistelijä ikinä ja kyllä toi oma luntteri, eli Fila Brasileiro Luna on sellanen tyyppi, että viimeiset kymmenen vuotta on ollut sen seurassa aikamoista unta. Painajaisunta toisinaan, mutta silti :) Lemmikit on parasta ikinä ja tuntuu uskomattomalta, että oon joskus kypsänä kakskymppisenä haalinu hoteisiini tollasen viiskytkiloisen rakkauden ammattilaisen.

Luna on tullut mulle kun asuin Mikkelissä ja on reissannut mun mukana muuttaessani  ainaki Helsinkiin, Ouluun, Vantaalle ja sieltä Lappeenrantaan josta takaisin vantaalle ja siitä sitten vuosaaren kautta myllypuroon josta vielä yhden muuton kautta nykyiseen lauttasaaren residenssiin. Mastiffi on siis muuttamisen ammattilainen eikä juurikaan maindaa uusista paikoista as long as sänky tulee mukana ja aamuhalit mamman kanssa on taattu.



Lunalla on myös paras kaveri ja se on Johanna. Johanna on Lunan mielestä maailmassa ainoastaan häntä varten ja her majesty pitää Johannaa ilmeisesti ikäänkuin hovineitonaan. Johannan päälle tai viereen pitää päästä heti makaamaan kun hän meille saapuu. HETI. Tossa alla on kuva kun neidit halii Johannan yökyläillessä meillä tuossa tovi sitten. Toisista koirista Luna ei juuri välitä, koska niistä ei mitä ilmeisimmin ole hänelle mitään hyötyä. Koirapuistossa kivaa on siihen asti kun muut jahtaavat häntä ja hän saa juosta karkuun, mutta kun leikki kääntyy ja olisi Lunan vuoro jahdata jotain muuta, kiinnostus äkisti lopahtaa ja se tulee siihen jalan viereen minua tuijottamaan sillä ilmeellä, et vois periaattees lähtee menee ku ei tääl oo enää mitään.... Lunaa muutenkin eläkeläisrouvan tavoin ärsyttää kaikki turha ja meteli ja häsläys ylipäätään.


Tää on Lunskin perus pose. Hirveesti tyynyjä ja kaikkee pehmeetä pitää olla alla, muuten ei tuu mitään. Sillon ku muutettiin Oulusta veke, ni vikana yönä kämpässä oli enää mun 80cm patja, tyhjä treenikassi, minä ja luna ja nukkuessaan neiti meni sen kivikovan tyhjän kassin päälle, koska se ilmeisesti oli silti parempi kuin kova lattia ja ainakin hitusen pehmeempi.


Mä en tiedä muistuttaako Luna minua vai minä sitä, mutta todella kovasti ollaan samankaltaisia, eli päivät menee omia hommia puuhastellessa tai köllöttäessä niin ettei syke nouse 70 ylemmäksi, mutta ärsytyksen sattuessa kumpikaan ei jää niinsanotusti sanattomaksi ja naaman edessä oleva uhka pyritään eliminoimaan päiväjärjestyksestä mahdollisimman nopeasti ja taas 5 minuuttia tilanteen jälkeen se syy akuuttiin pahaan mieleen on jo unohdettu ja voi keskittyä olennaiseen, eli köllöttelyyn ja mahan rapsutukseen.



Isoo rakkautta tota ainoota mun elämän ainoota lojaalia otusta kohtaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.