torstai 25. heinäkuuta 2013

yksi vuotta

Aikalailla tasan vuosi sitten tähän aikaan pyyhin viimeisiä pölyjä
(pyyhi pölyt, imuroi, pese lattia, repeat x 5) rempan jäljiltä ja odottelin sydän toivoa täynnä ensimmäisiä asiakkaitani omaan työtilaani.


 Nyt kun purkaa sitä fiilistä ni olihan se aika jännää. Pelotti ihan hulluna kaikki mahdolliset vaikeudet, mutta innostus oli silti päälimmäisenä mielessä. Kaikki omat, lainatut ja varastetut rahat oli palanut viimeistä penniä myöten remppaan ja tulevaisuudesta ei sinällään ollut juurikaan kamalasti takeita vaikka oletettavaa oli, että töitä ilmaantuisi, mutta uusi tila kaikessa kauneudessaan tuntui silti vielä vieraalta.


Mä inhoan rutiinien muutoksia ja mulla kestää kauan tottua uusiin asioihin ja oon just sellainen tyyppi joka on onnellisimmillaan kun arjen asiat  ovat joka päivä tasan samanlaisia joten tollaset muutot ja rempat saa hetkellisesti stressikertoimet aika korkealle.

Viimeiset 12 kuukautta on mennyt niin käsittämättömän nopeasti, että ilmeisen kivaa on ollut. Mä olen loputtoman kiitollinen, että just ne tyypit on löytänyt mun asiakkaaksi ketkä ovat ja niiden kuvien kanssa mitä on tullut tehtyä.


Oon tavannut ihan älyttömän ihania ihmisiä ja mulla on ollut todella kivaa töissä.

KIITOS sinulle mikäli olet yksi heistä joita olen tatuoinut.



Päätin viime vuosien ikävien henkilökohtaisten tapahtumien ja vakavan sairastelun jälkeen, etten enää yksinkertaisesti ole minua kohtaan negatiivisten ihmisten kanssa tekemisissä, enkä ole ollut ja se on mukavaa.

Pidän myös siitä ettei minun ole omaan työtilaani pakko ottaa ketään asiakkaakseni mikäli henkilökemiamme eivät kohtaa. Olen ylpeä itsestäni siinä, että olen saanut rakennettua ammatilleni puitteet jossa ei ole mitään esteitä oman maksimikapasiteettini tavoittamiseen. Pahoillani olen ainoastaan siitä ettei minulla ole useampia käsiä, jotta voisin tatuoida enemmän ja siitä ettei vuorokaudessa ole enempää tunteja jotta voisin harjoitella joka päivä muutaman tunnin lisää  jotta tulisin paremmaksi.



Ton firman pyörittämisen lisäksi yritän tehdä messuja, vierailuja, piirtää, maalata, opetella uusia juttuja teknisesti, ennen kaikkea hengaa lunan kanssa



ja treenata jotta jaksaisi tehdä kaiken ton edellämainitun ja jonkun tulisi hoitaa markkinointi ja päivitykset ja uusien juttujen organisointi, joten lukiessani erästä työhakemusta tulin siihen tulokseen, että ehkäpä minä sittenkin  tarvitsen apua töissä kaikkien arjen askareiden  kanssa.



Ensi kuussa Bonafide Helsinki saa 1-v synttärilahjaksi siis ensimmäisen työntekijänsä.

Hänestä tarkemmin lisää myöhemmin kuvien  kera.

Sellainen keskimääräistä lahjakkaampi, nuori arkajalka sieltä on tulossa. Hiukan vaiheessa se vielä on, mutta sillä on hyvä sydän ja avoin mieli ja se on jotain sellaista jota ihmiselle ei voi opettaa. Oli kyse mistä tahansa asiasta, niin uskon, että tekniikan voi ihmiselle opettaa, mutta rakkautta lajiin ei. Tällä henkilöllä on kapasiteettia kasvaa erinomaiseksi tatuoijaksi ja siksi hän on meille tervetullut, mutta tosiaan hänestä lisää sitten kun on näyttää se portfolio jolla niitä töitä haetaan.


Kahden viikon päästä mun pitäisi lähteä Berliiniin JP:n ja Mikon kanssa ja se on mitä luultavimmin älyttömän kiva reissu :) sitten on elokuun lopussa ink bash tukholmassa , helmikuussa Tornion messut ja heti perään Brighton. Muuta ei ole suunnitelmissa toistaiseksi, eli pitänee ruveta miettimään josko sitä vaikka vierailisi jossain taas vaihteeksi ettei pääse ihan paikoilleen juurtumaan .

Kuluneesta vuodesta Haluaisin kiittää eniten asiakkaitani, KIITOS, KIITOS, KIITOS.


 Mä en pysty ilmaisemaan miten kiitollinen mä oon teille et ootte mut valinneet tatuoijaksenne, kiitos luottamuksesta ja mukavista päivistä.

 Seuraavaks eniten kiitoksia lähtee Tatuatan perheelle, todella isoa sydäntä sinne suuntaan kaikesta avusta ja tuesta. Suuret kiitokset myös kaikille tiloissani vierailleille artisteille, tulkaa uudestaankin :)

Erityispaljon kiitosta ansaitsee myös ihmiset jotka luen perheekseni, joka jostain syystä tuntuu päivästä toiseen ymmärtävän minua, elämäntapaani ja silti kestävän kanssani elämistä ja analyysieni kuuntelemista. Kiitos.  Varsinkin veljelle.

Kliseisesti todettuna: tästä on hyvä jatkaa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.